Kaksi karvaista kaveriani rakastavat kellarikäyntejä ja olivat näin tälläkin kertaa kärkkymässä ovella. Keräsin yhden kuormasta pudonneen kerän, huomaamatta toista. Pojat kyllä huomasivat ...
Isäntä sai pojat kiinni itse teosta. Isompi luikki kaapin taakse tietäen ettei leikki lankakerällä ollut luvallista. Pienempi jolkotteli muina miehinä olohuoneen puolelle ... enhän minä mitään ole tehnyt.
Olisi niin mukava sisustaa näillä kauniilla langoilla. Meillä se ei vain yksinkertaisesti ole mahdollista. Haaveenani on isot lasiset, suorat ja yksinkertaiset vaasit, joihin voisin nämä langat laittaa niin, että pojat eivät niitä sieltä saisi.
Kappaan löysin langat, jotka eivät kuitenkaan vielä puikoille päätyneet, ehkä keväämmällä. Näin ollen olen pakertanut edelleen keskeneräisten parissa. Ehkä pian alkavalla lomalla saan useampia keskeneräisiä töitä valmiiksi, ehdin kuvata ja kirjoittaa, ilokseni ja Teidän iloksi.
Mukavaa kuluvaa viikkoa kaikille blogissani vierailleille!
Ilahdun kommenteistanne!